Elämä häiden jälkeen

Juhlat ohi, arki voi alkaa.
Vai voiko?

Joo kirjoitan pitkästä aikaa.
Aloitan heti raskaimmasta.
Eli voinnistani.
Päivä ennen hääjuhlia pääni lahosi.
Totaalisesti...

Vaivuin psykoosiin,
Mutta kiitos miehelleni ja tädilleni,
Selvisin ilman osastoreissua.
Ja kiitos kuuluu myös hoitohenkilöstölleni nupossa!

On se hienoa että on tapahtumaa.
Mutta muutto, häät ja juhlat,
Kaikki samaan rykäykseen,
Ei ollut hyvä idea...
Liikaa stressiä.

Liika stressi vie järjen hiukkaset.
Se on mun voinnin avainlause.
Tiettyyn kynnykseen asti
Pystyn toimimaan normaalisti.
Mutta kun se kynnys ylittyy,
Romahtaa kaikki...

Olen nyt lepäillyt paljon kotona.
Välillä nähnyt ystäviä ja kavereita.
Joko kaupungilla keskustassa
Tai kotonamme.

Hääpäivämme on 10.10.2016
Juhlat olivat 15.10.2016
Juhlat olivat hienot.
Omalla tavalla rauhalliset.

Pikkuhiljaa voisi kunnon arki alkaa.
Odottelen sitä innolla.
Todella innolla.
Tai sitten voisi viettää vapaata.
Hmm.. Ehkä molempia?

Mutta tältä erää tässä oli tämä.
Kiitos ja näkemiin.

10.10.2016

10.10.2016

On hienoa olla ja elää ihmisen kanssa

joka oikeasti välittää, jaksaa ja rakastaa.

Huonoinakin hetkinä.

Ja tietenkin parempinakin.

Olen onnellinen ja rakastunut.

Maanantaina on suuri päivä.

10.10.2016

Rakastan miestäni.

Mutta niin tosiaan...

Maanantaina on suuri päivä.

Menemme juuri silloin naimisiin.

Oikeasti! Se on pian!

Neljä päivää.

Apuwa!

Kaikki alkaa olemaan järjestyksessä.

Uusi asuntokin on jo aikalailla järjestyksessä.

Joo me muutimme mieheni kanssa yhteen.

Kaikki käy joidenkin mielestä aika nopeasti.

Minusta kaikki menee juuri hyvässä vauhdissa.

Onpas minulla nyt asiaa.

Silti pää lyö tyhjää!

Rakkaat ihmiset.

Olen voittaja!

Tai jotain sinnepäin!

Olen päässyt eroon kipulääkkeistä.

Vaikka kipuja onkin.

Pärjään silti.

Aika hyvin.

Mutta seuraavaksi varmaan kirjoitan häitten jälkeisellä viikolla!

Joten heips!

Bye Bye!