Viha on väärä sana tunteelle, jota tunnen sairauttani kohtaan.
En oikein tiedä miten kuvailisin sairauteni kanssa elämistä.
Olen kovin hukassa pääni sisällä.
Ärsyttää oikein se,
etten tiedä enää oikein miten hallitsisin oireitani.
En hallitsekaan.
Ne vain tuntuvat pahentuneet jostain syystä lähiaikoina.
Vaikuttaako se, että aloitin taas kuntoutumisen?
Vai se, että stressaan raha-asioista paljon?
Mitä se sellainen elämä on,
jossa pitää miettiä aina kaikkien asioiden vaikutus oireisiin?
Ei se olekaan kunnon elämää, mutta näin se menee.
Nyt alkaa viha puskea läpi,
kun mietin miten jotkut eivät vain ymmärrä,
etten esim. voi oireilulleni mitään.
Kohtauksia tulee ja ne menee nopeiten ohi tarvittavalla lääkkeelläni.
Ja oi kyllä, oireeni ovat pahentuneet,
josta seuraus ns. typerille kysymyksille.
Mutta parempi minun on kysyä,
kuin päästää harhat valloilleen ja ajatella että KAIKKI vihaavat.
Mikä ei edes pidä paikkaansa.
Osat ehkä, mutta suurin osa ihmisistä eivät vain osaa samaistua.
Tälläinen psykoosisairaus kun ei ole kaikille tuttu.
Paranoidinen skitsofrenia.
Siitä voi googlettaa paljon,
mutta samaistuminen ei ole niin helppoa silti.
Saanko jo itkeä tai luovuttaa?
Ainainen taistelu pääni sisällä on niin kovin raskasta.
EI! En luovuta.
Monet ei ehkä tajua kuinka rankkaa mulla on ollut, on nyt ja tulee vielä olemaan,
Mutta mä oon tässä ja nyt, elän hetkessä, näytän keskaria menneisyydelle.
Olen minä, aina ja ikuisesti.
En päästä ihmisiä helpolla, eli en lähde mihinkään.
Täällä on kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka välittää.
Pelkkää rakkautta heille ❤❤❤😍😘❤❤❤
Ja kiitos kun olette tukena!
