Kyllä niin kaamealta kuin kuulostaakin,
vielä kaameammalta tuntuu.
Suomeksi minulla on siis
kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon rappeuma.
JEEJEE!!
En tiedä oikeasti itkeäkö vai nauraako.
Muutama viikko nyt menee ainakin levossa.
Sitten pikku hiljaa ''opettelen uudestaa'' kävelemään.
Eli ensin lyhyitä matkoja ja sitten taas pidempiä ja pidempiä.
Pikku hiljaa hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti