 |
| Minä |
Juuri kun luulin kaiken olevan kunnossa,
huomasin oireiden palanneen.
Todella synkkä olo sen johdosta.
Varsinkin kun yritän pitää itseni kasassa.
Kuluttaahan se jaksamista, tietenkin.
Ehkä lääkityksen laskeminen oli liian aikaista.
Vihaan sairauttani jälleen,
ja sen huomaa juuri silloin kun pitäisi olla kasassa henkisesti.
Entä jos en olisikaan sairastunut?
Olisinko enää edes minä?
Kai tämä tästä taas iloksi muuttuu.
Ainakin toivon näin kovasti.
Nyt täytyy vain koittaa olla olematta pimeässä.
Silloin ne on pahimmillaan ne mun oireet.
Ja ne oireet on pahoja harhoja jälleen.
Surullista miettiä tätä mun oirehdintaa,
mutta pyytäisin silti tutuilta,
että jos alan käyttäytymään oudosti,
siis todella oudosti,
voisitteko mainita mulle tai mun miehelle?
Tämä olis nyt tässä tältä erää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti