Eilisestä sen verran,että onneksi on ystäviä jotka ymmärtävät.
Kärsin koko päivän ahdistuksesta
ja jouduin siksi peruuttamaan menoja.
Onneksi on ystäviä, jotka tosiaan ymmärtävät.
Myös tukevat, tsemppaavat ja ovat paikalla.
Ja nyt en tarkoita, että tarvitsisi olla fyysisesti paikalla.
Voi olla henkiselläkin tasolla paikalla.
Rakastan teitä ystäväni niin paljon,
etten voi sanoin kuvata.
Myös miestäni rakastan niin paljon,
että kohta juhlitaan vuosipäivääkin jälleen.
Mutta poiketen edellisestä nyt on myös hääpäivämme ensimmäinen.
10.10. on se päivä kun haluan rauhaa mieheni kanssa.
Täytän joulukuussa 22 vuotta,
olen ollut silloin vuoden ja kaksi kuukautta naimisissa ja ja ja ja
Olen niin onnellinen ja rakastunut!
Aina vain rakastun uudestaan mieheeni.
Ei saa millään tätä tunnetta pois.
Anteeksi hehkuttamiseni,
mutta olen niin onnellinen ollessani minä
ja onnellinen siitä, että elän tätä elämää!
Paljon piti kokea, että pääsin tähän pisteeseen.
Paljon piti kulkea huonoja reittejä
löytääkseen tämän tien,
jota aion kulkea lopun elämääni.
PISTE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti