Kaikki muistot alkavat rakoilemaan.
Onnellisuuden tunteet katoavat menneisyydestä.
Itseäni lainaten ''Musta tuntuu että lapsuuden perhe murenee''.
Itkin ainakin puolituntia hysteerisesti,
koska lapsuuden ns. setä ja täti eivät tule isäpuoleni puuttueassa.
Olen palasina, todella palasina asiasta.
Itkisin varmaan vieläkin jos kummitätini ja isäpuoleni eivät olisi saanut minua rauhottumaan.
vasemmalla itkun jälkeen, oikealla ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti