Välillä tuntuu,
että sisälläni olisi jotain ylimääräistä.
Jatkuvalla syötöllä aikalailla taas
kuulen ja näen kaiken näköistä.
Mm. kuulemani äänet pahoittavat mieleni,
vaikka oikeasti ei olisi mitään hätää.
Taas asiat joita näen ovat yleensä hyvin synkkiä
ja pelottavia kuin painajaismaisia hahmoja.
Pahinta on silti ajatusvääristymät.
Jos kysyn mielestäsi usein sinulta
''Oletko vihainen minulle? Puhutko minusta pahaa?'' Siihenkin on syynsä. Ajatukseni.
Tai siis tarkoitan ''ajatukseni'', ja sillä tarkoitan,
että ajatuksissani asiat vääristyvät pelkäämiini asioihin,
joista suurin on menettämisenpelko.
Myös pettämisen-, kiusaamisen-, ja hylkäämisenpelot ovat osa arkeani.
Oikeastaan kaikki nämä oireet ovat arkeani.
Enkä pelkää puhua niistä.
Pelkään eniten vain ettet hyväksy minua,
nyt kun kerron näistä rehellisesti.
Kyllä tiedän että kaiken tämän kanssa pitäisi oppia elämään, tai ne pitäisi saada hallintaan.
Mutta minäpä sanon, että siihen menee myös aikaa.
Ja siinä olen tosissani kyllä.
Ei ole itsestään selvyys arjen kulku minulle.
Tai muillekaan näkymättömien sairauksien
kanssa kulkijoille.
Ja kyllä, opin joskus vielä elämään tämän sairauden kanssa.
Myös koulun joskus käyn loppuun.
Ja hankin ehkä jopa töitä joskus.
Sitten kun olen siihen valmis.
Nyt on opittava ensin hallitsemaan oireensa
ja arki täytyy saada kuntoon ensin.
Tällä tarkoitan olevani vielä epävarma kaiken tämän kanssa.
Myös kaupassa pitää pystyä käymään yksin,
niinkuin monissa muissakin paikoissa.
Ja minun pitäisi jaksaa vointini kanssa sitoutua myös asioihin.
Siihenkin menee vielä aikaa ja paljon.
En silti kiellä käyväni keskustassa ja muualla.
Mutta olenko yleensä yksin?
En, ja jos olen ollut. silloinkin olen ollut ahdistuneena yrittämässä saada ihmisiä kinni.
Oireet myös vahvuuksiltaan vaihtelevat.
Ja jotkut niistä oireista huomataan,
joitain taas ei, mutta psykoosini voi jopa jo tunnistaa.
 |
| Muutama vanha kuva loppuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti